Kesäkuun SNY-paketti!

Vihdoinkin pääsen tänne asti päivittämään kesäkuun SNY-paketin tietoja! Nopeasti tämä kevät meni, ja ihana SNY minulla olikin; jotenkin tiesi aina juuri mitä tarvitsin. Aika aikaisessa vaiheessa ymmärsin, että hänellä taitaa olla samanikäisiä lapsia kuin minulla lähipiirissä, koska osasi joka kerta lähettää jotain juuri sopivaa pientä kivaa lapsillekin...

Salainen neuleystäväni tänä keväänä olikin Anne-Mari, blogista Anne-Marin tekeleet.

Ja olipa hän taas onnistunut saamaan viimeiseen pakettiin niin paljon hyviä ja kivoja juttuja, että oikein ihmettelen!

Ja kuten yleensä on, niin kuvasta on ehtinyt kadota tavaraa ennen kuvausta. Tällä kerralla ainakin ihana Fazerina-suklaalevy puuttuu, ehkä jotain muutakin? Koska paketissa oli valkoiset palapelit lapsille maalattavaksi, sekä öljyväriä ja pensseli, nekin siirtyivät hyvin pian hyötykäyttöön. Niin kävimyös valkoisille sukkaplokeille jotka ovat kuvassa mukana, mutteivät näy kun olivat silloin vielä niin valkoiset. Sukkaplokeja olenkin useaan otteeseen kaipanut, kivaa kun pääsen kohta kokeilemaan!

Ihanan sinistä Drops Delightiakin löytyi, sekä pari kerää sukkalankaa, mikä sopii loistavasti kun pienille töille on paremmat työmahdollisudet tässä elämäntilanteessa. Piikkipalloonkin ihastuttiin heti - isosisko katsoi, että olipa hauska pallo, pikkuveli totesi että tuttavaperheen Oskukoiralla on samanlainen, ja minäkin sain lainata sitä hetkeksi hierontapalloksi! Ihana pieni kangaskassi virkatulla koristeella olikin sellainen josta käydään neidin ja minun välissä vielä neuvottelut, että kumpi saa käyttää... Ja olipa SNY-ni jopa löytänyt minulle vara-puikkomitankin! Oikea mitta kun on aina hukassa tai vähintään väärässä kerroksessa. Ja olihan siellä oikein kunnon selviytymispakkauskin, jossa kaikenlaista pientä - nappeja, silmukkamerkkejä, kaksi silmukkapidikettä lisää (yksi löytyi jo välimuistamispaketissa), jne pikkutavaraa. Nenäliinat tulivat myös ihan sopivaan hetkeen, nyt ollaankin flunssassa!

Ja olihan paketissa myös käsityöaiheinen muistikirja. Mitäköhän keksin siihen kirjoittaa, vai päättyykösekin neidin huostaan. Keskustellaan vielä siitäkin.

Ja se aivan ihanin juttu: paketissa oli myös KnitPron lyhyet sukkapuikot, ja vieläpä ihana lempi-välikokoni 2,75mm! En ole koskaan yrittänyt neuloa lyhyillä puikoilla, ja KnitProt olenkin halunnut aina kokeilla! Jännää!

Tätä blogipäivitystä onkin antanut odottaa itsensä. Oltiin nimittäin lomamatkalla kun paketti saapui. Onnistuin onneksi olemaan jossain vaiheessa matkaa sellaisella paikalla, että tekstiviesti paketista pääsi läpi - englantilaisessa pikkukylässä ei ilmeisesti ole itsestään selvää, että kännykät toimii... Ihanan rento lomamatka tosiaan oli, ehkä toimimattomien kännyköiden takia vielä rennompi... Ja sitten kun päästiin kotiin, olin töissä, ja meni vielä muutama päivä ennenkuin ehdittiin pakettia hakemaan. Jonka jälkeen siis avattin, kuvattiin, maalailtiin, leikittiin, sekä kävin muutama päivä töissä, ennenkuin pääsin kotikoneen äärelle.

Suuri kiitos SNY:lleni, olet aivan mahtava ja olen iloinen, että olit tänä keväänä juuri minun salainen neuleystäväni!

Kiitos myös emännälle, joka on jaksanut tätä pyörittää arkensa keskellä! Laitanpas sinulle pikapuolin postia tästä blogipäivityksestäkin!

Ja itse pääsin tänä keväänä lähettämään paketteja Mystery Knitterille.

Niin joo, ja Anne-Marille vielä väliraportti aurinkokukista:

Yksi oli katkennut, epäilen neidin ja hänen naapurikavereittensa jalkapalloinnostusta... Muuten tilanne näyttäisi vielä olevan hallussa...

Välimuistaminen!

Aih kuinka kivaa - kun tulin kotiin töistä, kotona odotti kirje, joka sisälsi välimuistamisen SNY:ltäni!

Ja kyllä, olen takaisin työelämässä, monen vuoden tauon jälkeen. Epäilen ettei tule olemaan positiivista vaikutusta neulomismahdollisuuksiini, ellen ala neulomaan bussissa. Pitäisi varmaan hommata riittävän iso käsilaukku, johon projektit mahtuu...

Mutta siis, tänään päivääni piristi 1. pienet edistysaskeleet töissä - sain käyttäjätunnuksia lisää, ja pääsin kolmeen uuteen järjestelmään. 2. Pystyin aamulla tekemään töitä itsenäisesti kaksi tuntia ennenkuin tarvitsisin apua. 3. On edelleen kivaa syödä lounasta aikuisten ihmisten seurassa. 4. On edelleen kivaa käydä yksin vessassa. 5. On kivaa tulla kotiin perhe-elämään töiden jälkeen jne. jne. Sekä siis päivän yllättävin yllätys:

Tuo levy tosiaan jo löytyy autostamme, tämä kappale taitaa muuttaa naapuriperheelle! Kesän autoreissuja ajatelleen mainio! Mittanauhoja ja iloisia nappeja tarvitaan aina, silmukkamerkkejä rakastan, ja tuo ison hakaneulan näköinen vempain jonka nimeä en tiedä tulee tosi tarpeeseen - minulla ei ole koskaan ollut tuollaista pidikettä; muistan vain tarvitsevani sellaisen juuri silloin kun tarvitsen - en koskaan silloin kun olen kaupassa.
Ja kaikesta paras on se ajatus; joku on taas koonnut kivoja juttuja piristääksensä minun arkeani! Kiitos, ilahdutti!

Got some extra mail from my secret friend today!

The Mad Hatter

Täytyy todellakin olla hullu hatuntekijä, kun tekee villapipoa näillä keleillä...

Ohje löytyi Noita Näppärän blogista, Sukkalankapipo. Ja sukkalangallehan minä tosiaan selailin ohjetta - sain SNY:ltäni Fabel-lankaa maaliskuun paketissa. Sukkiahan sitä ensiksi ajattelee tekevänsä. Sitten törmäsin sormikasohjeeseen, ja sen jälkeen jotenkin vahingossa tähän pipoon.

Malli on loistava - vihdoinkin pipo joka mahtuu päähän! En tiedä onko minulla iso pää vai liikaa hiuksia; ehkä pääni vaan on omituisen muotoinen?. Ehkä tykkään vaan väljemmästä mallista, tai siis en arvosta kiristäviä pipoja? Tai ehkä käsialani vaan on liian tiukka? Oli miten oli, tavalliset pipo-ohjeet eivät tuota päähäni sopivia pipoja. Tämä ohje tuottaa :-) !

Lankana aika tasan yksi kerä Fabel, väri 910p. Puikot ohjeen suosituksen mukaan, olisikohan ollut 3mm. Eikä tämän tekemiseen montaa päivää mennyt - helppo ohje, voi hyvin neuloa vaikka lapset "häiritsee" minuutin välein.

Must be mad, making a warm hat during a heat wave. Love the result, though, will be much in use after a few months :-).

Toukokuun SNY-paketti

No niin, nyt olikin jo toukokuun paketin aika! On tämä SNY-homma vaan niin kivaa! Tykkään lähettää, mutta kyllähän tämä paketin saaminenkin kelpaa! Ja tästä saa vielä kertoakin!

Tultiin juuri kotiin kerholtahakureissusta (bussi-kerho-bussi-muutamankilometrinkävelykunemmemahtuneetkotimatkallaoikeaanbussiinenkäjaksanutodottaalastenkanssa20minuuttiaseuraavaa :-( ) kun huomasin että postiauto tuli, ja kävin heti katsomassa olisikohan laatikkoon jo ilmestynyt pakettikortti... Huomenna pääsisin varmaan auton kyydissä hakemaan paketin, mutta kukapa nyt tällaista pakettia enää huomiseen odottaa? Eli eikun lapset takaisin rattaisiin ja seisomalaudalle, ja takaisin bussipysäkille. No ei nyt ihan sentään - ensin syötiin, levättiin, hengailtiin, ja sitten mentiin neidin jalkapallotreeneihin. Hieman etuajassa, ja siis postin kautta. Mutta olisimme siis menneet bussilla sinne joka tapauksessa.

Jännitettiin sitten porukalla paketin sisältöä, lapset yrittivät repiä sen auki kun kävelimme kohti jalkapallokenttää. Kestettiin melkein treenien loppuun asti - sitten neiti väsähti, ja sovittiin, että katsotaan paketin sisältö yhdessä.

Tavarat revittiin kuten aina käsistä, tai siis laatikosta; minulla on taas sellainen olo, etten saanut kaikkea kerätty takaisin kuvaa varten. Kaksi kerää sinistä Kaislaa siinä on, ja kaksi Bambu-kerää, jotka kuuluvat minun värisokeaan alueeseen, eli en osa sanoa varmasti ovatko sinisiä vaiko vihreitä... Sinisyys jatkui Suklaalevyyn - sitä uutta mustikkamakua jota en ole ehtinyt maistaa vielä - NAM! Lisäksi siinä oli xylitolipastilleja ja pussillinen puuhelmiä, lapset (varsinkin neiti) innoissaan! Kuten huomaatte, helmet eivät ole kuvassa enää pussissa, vaan ovat jo siirtyneet pieneen kulhoon (joka ei siis kuulu pakettiin) ja osittain narulle. Tuo pussi kulki neidin kädessä kotiin, ja näytettiin kaikille jalkapallokavereille ja piti heti avata päästyämme sisään (onneksi mahduttiin tällä kertaa oikeaan bussiin!). Niin joo, ja laatikon pohjalla on sukkaohje (Kerttu, Ullaneuleesta); minusta minulla on ollut tuon näköiset lapaset joskus, isoäidin tekemät?

Ihana yllätyslaatikko jälleen kerran - KIITOS!!!

(Ja kohta on muuten tulossa valmistunut työ-päivitys...)

I could not wait to get this package from the post office! The third (and second last :-( ) from my secret friend this spring. Something for me, something for the kids, as usual. Even the box ended up as garage for DS's car collection.

Godiströja eli karkkipaita!

SNY:ni huhtikuun paketissa oli kaksi harmaata puuvillakerää, jotka näyttivät varmaan vieläkin harmemmilta siksi, koska samassa paketissa oli kolme pirteänpastellinväristä Miami-kerää... Mutta silti, tuo harmaa puuvilla puhui minulle, ja halusi heti päästä puikoille, mieluiten sileäksi neuleeksi. Alkoi siis ohjeen metsästys. Luulisi, että maailma olisi täynnä lasten bolero-ohjeita, mutta ei se nyt niin helppoa ollut... Törmäsin kuitenkin puolivahingossa Ullaneuleen Villavintiö-ohjeeseen, jota sitten muokkailin sileäksi, noin koko 116cm neidille sopivaksi boleroksi... (Taisin käyttää kaikki suurentamisen vinkit hyväksi - paksumpi lanka, enemmän kieroksia ennen kainaloita, sekä neljän silmukan lisäys kainalo-aukossa.)

Ihme hyvin tuo onnistui, jos itse saan sanoa...

Ja miksi tämä harmaa tekele siis on karkkipaita? No siksi kun saaja näki silmukkamerkkejäni kun neuloin. Valmiiseen paitaan kun en voinut enkä suostunut silmukkamerkkejäni jättää, niin nappien valinta oli tärkeä. Hiukan pelkäsin kun neiti ei ollut nappikaupassa mukana, että miten onnistuu, mutta valintaani hyväksyttiin, ja bolero on (yötä lukuunottamatta) ollut päällä siitä lähtien kun valmistui.

Yksi kiva idea olisi ollut lisätä karkkineuleeseen isoja kiiltäviä helmiä vähän väliä, mutta sellaisia kun ei tähän hätään löytynyt, niin olen aivan tyytyväinen nappiratkaisuun. Loppuun olisin ehkä myös voinut tehdä muutama ainaoikein-riviä kuten kaula-aukossa, mutta kun neuloin periaatteella "kunnes lanka loppuu" niin en ehtinyt.

Jotenkin neule kiertäytyy oikealle, saan suoristaa vähän väliä. Pitää vähän seurailla/tutkia. Ehkä tämä tapahtuu vain siksi, että neule on vielä vähän iso. (Eikä ole sivusaumoja, tiedän, epäilen kuitenkin, että jos istuvuus olisi napakampi niin tuo ei tapahtuisi yhtä helposti...)

Kiitos SNY:lle jälleen kerran!

A Candy bolero for DD made from two balls of cotton yarn that I got from my secret knitting friend. Felt lovely to knit in cotton again after a long break. Named by DD who loved the stitch markers I used, hence I had to choose buttons to fit the name.

Muumiverstas jää hetkeksi lomalle...

Ja nyt saa riittää tältä erältä. Mukavat Muumiamigurumit-kirja on ollut lainassa meillä... helmikuusta lähtien? Omatunto pakottaa palauttamaan se kirjastoon edes hetkeksi, ja lisäksi haluaisin taas välillä tehdä jotain aivan muuta. Mutta on tämä kivaa! Pitää ostaa tuo kirja, jos joskus rikastuu. Tai ainakin lainata taas uudestaan. On nimittäin hyviä ohjeita, ja Niiskuneiti, Niisku ja varsinkin Nuuskamuikkunen tekemättä. Ja muutama hattivatti pitäisi tehdä vielä... ja...

Mutta nyt siis tauko.

Tässä Muumilaakson asukkaamme:

Muutamaan pikkujuttuun en ole aivan tyytyväinen, mutta haluan korostaa, että se liittyy ainoastaan minun toteuttamiseen, ei ohjeisiin.

Time has come to return my copy of the Moomin-amigurumi-book to our dear library. I intend to continue later, but right now I think I want a break from small detailed crochet stuff. Love what we have achieved so far, though.

Auringonkukkaraportti

Hih, sny:ni maaliskuun paketissa löytyneet auringonkukkasiemenet toimivat miltei päivittäisenä välimuistamisena :-). Tänään kukat pääsivät jo muuttamaan isompaan ruukkuun, katsotaan miten heille siellä käy, ja muistammeko nostaa heidät joka yö lämpimään...

Pikkuveli muuten kaatoi pikkuruukunsa jolloin suurin osa sen siemenistä päättivät jättää kasvamatta, neidin ruukussa siemenet viihtyivät paremmin (vähemmän häiriköintiä...)