The Mad Hatter

Täytyy todellakin olla hullu hatuntekijä, kun tekee villapipoa näillä keleillä...

Ohje löytyi Noita Näppärän blogista, Sukkalankapipo. Ja sukkalangallehan minä tosiaan selailin ohjetta - sain SNY:ltäni Fabel-lankaa maaliskuun paketissa. Sukkiahan sitä ensiksi ajattelee tekevänsä. Sitten törmäsin sormikasohjeeseen, ja sen jälkeen jotenkin vahingossa tähän pipoon.

Malli on loistava - vihdoinkin pipo joka mahtuu päähän! En tiedä onko minulla iso pää vai liikaa hiuksia; ehkä pääni vaan on omituisen muotoinen?. Ehkä tykkään vaan väljemmästä mallista, tai siis en arvosta kiristäviä pipoja? Tai ehkä käsialani vaan on liian tiukka? Oli miten oli, tavalliset pipo-ohjeet eivät tuota päähäni sopivia pipoja. Tämä ohje tuottaa :-) !

Lankana aika tasan yksi kerä Fabel, väri 910p. Puikot ohjeen suosituksen mukaan, olisikohan ollut 3mm. Eikä tämän tekemiseen montaa päivää mennyt - helppo ohje, voi hyvin neuloa vaikka lapset "häiritsee" minuutin välein.

Must be mad, making a warm hat during a heat wave. Love the result, though, will be much in use after a few months :-).

Toukokuun SNY-paketti

No niin, nyt olikin jo toukokuun paketin aika! On tämä SNY-homma vaan niin kivaa! Tykkään lähettää, mutta kyllähän tämä paketin saaminenkin kelpaa! Ja tästä saa vielä kertoakin!

Tultiin juuri kotiin kerholtahakureissusta (bussi-kerho-bussi-muutamankilometrinkävelykunemmemahtuneetkotimatkallaoikeaanbussiinenkäjaksanutodottaalastenkanssa20minuuttiaseuraavaa :-( ) kun huomasin että postiauto tuli, ja kävin heti katsomassa olisikohan laatikkoon jo ilmestynyt pakettikortti... Huomenna pääsisin varmaan auton kyydissä hakemaan paketin, mutta kukapa nyt tällaista pakettia enää huomiseen odottaa? Eli eikun lapset takaisin rattaisiin ja seisomalaudalle, ja takaisin bussipysäkille. No ei nyt ihan sentään - ensin syötiin, levättiin, hengailtiin, ja sitten mentiin neidin jalkapallotreeneihin. Hieman etuajassa, ja siis postin kautta. Mutta olisimme siis menneet bussilla sinne joka tapauksessa.

Jännitettiin sitten porukalla paketin sisältöä, lapset yrittivät repiä sen auki kun kävelimme kohti jalkapallokenttää. Kestettiin melkein treenien loppuun asti - sitten neiti väsähti, ja sovittiin, että katsotaan paketin sisältö yhdessä.

Tavarat revittiin kuten aina käsistä, tai siis laatikosta; minulla on taas sellainen olo, etten saanut kaikkea kerätty takaisin kuvaa varten. Kaksi kerää sinistä Kaislaa siinä on, ja kaksi Bambu-kerää, jotka kuuluvat minun värisokeaan alueeseen, eli en osa sanoa varmasti ovatko sinisiä vaiko vihreitä... Sinisyys jatkui Suklaalevyyn - sitä uutta mustikkamakua jota en ole ehtinyt maistaa vielä - NAM! Lisäksi siinä oli xylitolipastilleja ja pussillinen puuhelmiä, lapset (varsinkin neiti) innoissaan! Kuten huomaatte, helmet eivät ole kuvassa enää pussissa, vaan ovat jo siirtyneet pieneen kulhoon (joka ei siis kuulu pakettiin) ja osittain narulle. Tuo pussi kulki neidin kädessä kotiin, ja näytettiin kaikille jalkapallokavereille ja piti heti avata päästyämme sisään (onneksi mahduttiin tällä kertaa oikeaan bussiin!). Niin joo, ja laatikon pohjalla on sukkaohje (Kerttu, Ullaneuleesta); minusta minulla on ollut tuon näköiset lapaset joskus, isoäidin tekemät?

Ihana yllätyslaatikko jälleen kerran - KIITOS!!!

(Ja kohta on muuten tulossa valmistunut työ-päivitys...)

I could not wait to get this package from the post office! The third (and second last :-( ) from my secret friend this spring. Something for me, something for the kids, as usual. Even the box ended up as garage for DS's car collection.

Godiströja eli karkkipaita!

SNY:ni huhtikuun paketissa oli kaksi harmaata puuvillakerää, jotka näyttivät varmaan vieläkin harmemmilta siksi, koska samassa paketissa oli kolme pirteänpastellinväristä Miami-kerää... Mutta silti, tuo harmaa puuvilla puhui minulle, ja halusi heti päästä puikoille, mieluiten sileäksi neuleeksi. Alkoi siis ohjeen metsästys. Luulisi, että maailma olisi täynnä lasten bolero-ohjeita, mutta ei se nyt niin helppoa ollut... Törmäsin kuitenkin puolivahingossa Ullaneuleen Villavintiö-ohjeeseen, jota sitten muokkailin sileäksi, noin koko 116cm neidille sopivaksi boleroksi... (Taisin käyttää kaikki suurentamisen vinkit hyväksi - paksumpi lanka, enemmän kieroksia ennen kainaloita, sekä neljän silmukan lisäys kainalo-aukossa.)

Ihme hyvin tuo onnistui, jos itse saan sanoa...

Ja miksi tämä harmaa tekele siis on karkkipaita? No siksi kun saaja näki silmukkamerkkejäni kun neuloin. Valmiiseen paitaan kun en voinut enkä suostunut silmukkamerkkejäni jättää, niin nappien valinta oli tärkeä. Hiukan pelkäsin kun neiti ei ollut nappikaupassa mukana, että miten onnistuu, mutta valintaani hyväksyttiin, ja bolero on (yötä lukuunottamatta) ollut päällä siitä lähtien kun valmistui.

Yksi kiva idea olisi ollut lisätä karkkineuleeseen isoja kiiltäviä helmiä vähän väliä, mutta sellaisia kun ei tähän hätään löytynyt, niin olen aivan tyytyväinen nappiratkaisuun. Loppuun olisin ehkä myös voinut tehdä muutama ainaoikein-riviä kuten kaula-aukossa, mutta kun neuloin periaatteella "kunnes lanka loppuu" niin en ehtinyt.

Jotenkin neule kiertäytyy oikealle, saan suoristaa vähän väliä. Pitää vähän seurailla/tutkia. Ehkä tämä tapahtuu vain siksi, että neule on vielä vähän iso. (Eikä ole sivusaumoja, tiedän, epäilen kuitenkin, että jos istuvuus olisi napakampi niin tuo ei tapahtuisi yhtä helposti...)

Kiitos SNY:lle jälleen kerran!

A Candy bolero for DD made from two balls of cotton yarn that I got from my secret knitting friend. Felt lovely to knit in cotton again after a long break. Named by DD who loved the stitch markers I used, hence I had to choose buttons to fit the name.

Muumiverstas jää hetkeksi lomalle...

Ja nyt saa riittää tältä erältä. Mukavat Muumiamigurumit-kirja on ollut lainassa meillä... helmikuusta lähtien? Omatunto pakottaa palauttamaan se kirjastoon edes hetkeksi, ja lisäksi haluaisin taas välillä tehdä jotain aivan muuta. Mutta on tämä kivaa! Pitää ostaa tuo kirja, jos joskus rikastuu. Tai ainakin lainata taas uudestaan. On nimittäin hyviä ohjeita, ja Niiskuneiti, Niisku ja varsinkin Nuuskamuikkunen tekemättä. Ja muutama hattivatti pitäisi tehdä vielä... ja...

Mutta nyt siis tauko.

Tässä Muumilaakson asukkaamme:

Muutamaan pikkujuttuun en ole aivan tyytyväinen, mutta haluan korostaa, että se liittyy ainoastaan minun toteuttamiseen, ei ohjeisiin.

Time has come to return my copy of the Moomin-amigurumi-book to our dear library. I intend to continue later, but right now I think I want a break from small detailed crochet stuff. Love what we have achieved so far, though.

Auringonkukkaraportti

Hih, sny:ni maaliskuun paketissa löytyneet auringonkukkasiemenet toimivat miltei päivittäisenä välimuistamisena :-). Tänään kukat pääsivät jo muuttamaan isompaan ruukkuun, katsotaan miten heille siellä käy, ja muistammeko nostaa heidät joka yö lämpimään...

Pikkuveli muuten kaatoi pikkuruukunsa jolloin suurin osa sen siemenistä päättivät jättää kasvamatta, neidin ruukussa siemenet viihtyivät paremmin (vähemmän häiriköintiä...)

Säg aldig två kaniner...

...och att göra bara två påskharar är också det omöjligt. De här svängde vi ihop under eftermiddagen/kvällen.

Jag hade tänkt att vi kunde behålla två (en per barn) och ge de tre övriga till grannens barn. Men det gick ju inte, alla sover nu i unga frökens säng. Vi får säga som Ingrid brukar i Katerina Janouschs Ingridböcker: Sy fler påskharar i morgon!

Beskivningen hittas förresten i Allers, där man också hittar mall för haren.

Our easter bunnies wish you all a Happy Easter! If you want to make your own, check out the links in the Swedish text above. Make sure you have lots of old odd pieces of cloth, and loads of filling materials as you probably won't be able to make just one. We plan to continue tomorrow...

Moi Salainen Neuleystäväni!

Ja suuri kiitos jälleen kerran ihanasta paketistasi!

Tänään seisoin pysäkillä odottamassa bussia, kun huomasin saaneeni viestin emolta saapuneesta paketista! Joten kiitos myös emolle loistavasta ajoituksesta - lankakaupan ja ruokakaupan välissä siis poikkesin postiin!

Kotona paljastui sitten, että taikapallo on loistava lankalähetys lapsiperheelle.

Pallo pääsi heti syliin, joskin sieltä myös karkuun.

Kovin harmaalta tuo pallo näytti, mutta tarkka silmä huomasi jotain pastellinväristä sen sisällä. Kiinnostava äänikin kuului, kun pallo vieri pitkin lattiaa. Tuo harmaa väri paljastui Garntjänstin ekologiseksi puuvillaksi, kaksi kerää! Garntjänst/Kilafors garniin liittyy aika kivoja muistoja 90-luvun loppupuolelta, joten kiitos sny - tuo taisi olla parempi lankavalinta kuin mitä osasit aavistaa :-).

No, sitten alkoi paljastumaan lisää juttuja - pirteä vaaleanvihreä nauha lähti heti neidin askarteluun (joskin sain takaisin valokuvausta varten) - ja kun muumitikkaritkin alkoi näkymään, niin äidin kerimisvauhtia kiihdytettiin. Ei taida näkyä kuvassa, mutta toinen tikkari on jo puoliksi syöty. Ja sny: Hyvin osasit valita tikkarit, juuri nuo muumitikkarit ovat niitä syömiskelpoisia!

Nuo pastellivärit jotka näkyi hieman alussa olivatkin kolme pirtsakkaa kerää Miami-lankaa! Tähän en olekaan ehtinyt tutustua, tuntui kivalta ja pehmeältä, ja muistutti Samos-lankaa. Kerittäessäni niitä ajattelin jos niistä virkkaisi lasten kevätpipoa... ja paketin sisältä ilmestyikin virkkukoukku! Toisaalta on ihan mahdollista, että teenkin niistä pääsiäismunia - niihin kun löytyi ohje kerän sisältä.

 Kuvassa on mukana kolme meidän omaa pientä pääsiäiskananpoikaa, jotka heti tulivat katsomaan kerän sisältä löytyneitä leikkikavereita! Kindermunat laitettiin piiloon odottamaan - tässä taikapallossa oli tälle päivälle jo riittävästi jännitettävää, jatketaan näillä pääsiäisenä ;-).

 Enkä tainnut vielä mainita - kerässä oli myös rairuohosiemeniä, pienet lintuset saavat pääsiäiseksi kodin:

Ja meistä kuoriutuu kohta todelliset himoviljelijät sny:n ansiosta. Sillä onhan meillä viime kuun paketin auringonkukatkin tulossa (ne pääsivät ruukkuihin vasta viime viikolla, pientä vihreätä näkyy jo. (Jos lasten lääkeruiskua ihmettelette, niin sillä on hyvä kastella, ruukut kun ovat niin pieniä...)

Got the second package from my secret friend in the Finnish spring 2014 SNY. The pictures speak for themselves, I think. And getting a mystery ball is absolutely superb when you have kids!