Muminmamman

Men vad skorstenen blivit stor
på huset där min MAMMA bor!

Harmi etten löydä tästä kaunokirjoitusfonttia, silloin tuo sitaatti ehkä hahmottuisi paremmin. Lapsena en tykännyt muumeista (olivat pelottavia, ja lisäksi ainakin Ruotsin telkkarin lastenohjelmassa pyöri muumi-tv-sarja, jossa näyttelijät (muistaakseni Pöysti oli muumipeikkona) riisuivat muumipäänsä ja ilmoittivat, että nenät ovat vain täynnä heinää. Pettymykseni oli valtava, ja olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että noin ei saisi lastenohjelmassa tehdä. No, 70-luvun ruotsalaiset lastenohjelmat olivat välillä tuollaisia, tulihan siitä todellisia helmiäkin (=Fem myror...).

No, takaisin asiaan. Meillä oli kotona vain yksi muumikirja, Hur gick det sen?, ja tuo sitaatti on siis siitä. Loogisena ihmisenä en oikein tykännyt siitäkään, mutta riimit ja kuvat jäivät silti mieleen, ja osaan edelleen pitkiä osia ulkoa. Olen myös tullut sen verran eteenpäin muumitraumani suhteen, että nykyään tykkään tuosta kirjasta. Onneksi, koska lasten kanssa pitää vierailla Muumimaailmassa, ja viime kesän laivareissulla uskalsin jopa Muumipeikkoa halailemaan - on muuten ihanan pehmeä!

Mutta nyt harhailen taas. Ehkä ei aiheesta mutta kuitenkin. Tässä hän nyt on, Muumimamma! Ja kuten eräs nuori neiti minulle kertoi: Lempimuumihahmosi on Muumimamma, koska hän on äiti ja sinä tykkäät äideistä - - - pieni mietintätauko, sitten jatkui: - - - joita sinä et tunne...

Silmät tosiaan vielä puuttuvat, kun pitää ensin löytää hyvä liimatuubi. Vilttikangasta olen jo hommannut.

Seuraavaksi tekisi mieli tehdä Nuuskamuikkunen. Paitsi pitänee ensin palauttaa kirja kirjastoon, laina on  uusittu aika monta kertaa jo. Kirja on siis Laura von Knorringin Mukavat Muumiamigurumit.  Ja poika vaatisi "Mulen!" elikkä Hemulia tekemään, mutta siihen pitäisi ensin hommata harmaata ja lilaa lankaa. Novitan Kartanon tai mikä lie Kotiväen seuraaja (niitä oli kaksi) värivalikoimaa on tutkittu, siitä löytyisi.