Muminmamman

Men vad skorstenen blivit stor
på huset där min MAMMA bor!

Harmi etten löydä tästä kaunokirjoitusfonttia, silloin tuo sitaatti ehkä hahmottuisi paremmin. Lapsena en tykännyt muumeista (olivat pelottavia, ja lisäksi ainakin Ruotsin telkkarin lastenohjelmassa pyöri muumi-tv-sarja, jossa näyttelijät (muistaakseni Pöysti oli muumipeikkona) riisuivat muumipäänsä ja ilmoittivat, että nenät ovat vain täynnä heinää. Pettymykseni oli valtava, ja olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että noin ei saisi lastenohjelmassa tehdä. No, 70-luvun ruotsalaiset lastenohjelmat olivat välillä tuollaisia, tulihan siitä todellisia helmiäkin (=Fem myror...).

No, takaisin asiaan. Meillä oli kotona vain yksi muumikirja, Hur gick det sen?, ja tuo sitaatti on siis siitä. Loogisena ihmisenä en oikein tykännyt siitäkään, mutta riimit ja kuvat jäivät silti mieleen, ja osaan edelleen pitkiä osia ulkoa. Olen myös tullut sen verran eteenpäin muumitraumani suhteen, että nykyään tykkään tuosta kirjasta. Onneksi, koska lasten kanssa pitää vierailla Muumimaailmassa, ja viime kesän laivareissulla uskalsin jopa Muumipeikkoa halailemaan - on muuten ihanan pehmeä!

Mutta nyt harhailen taas. Ehkä ei aiheesta mutta kuitenkin. Tässä hän nyt on, Muumimamma! Ja kuten eräs nuori neiti minulle kertoi: Lempimuumihahmosi on Muumimamma, koska hän on äiti ja sinä tykkäät äideistä - - - pieni mietintätauko, sitten jatkui: - - - joita sinä et tunne...

Silmät tosiaan vielä puuttuvat, kun pitää ensin löytää hyvä liimatuubi. Vilttikangasta olen jo hommannut.

Seuraavaksi tekisi mieli tehdä Nuuskamuikkunen. Paitsi pitänee ensin palauttaa kirja kirjastoon, laina on  uusittu aika monta kertaa jo. Kirja on siis Laura von Knorringin Mukavat Muumiamigurumit.  Ja poika vaatisi "Mulen!" elikkä Hemulia tekemään, mutta siihen pitäisi ensin hommata harmaata ja lilaa lankaa. Novitan Kartanon tai mikä lie Kotiväen seuraaja (niitä oli kaksi) värivalikoimaa on tutkittu, siitä löytyisi.

Pääsin maaliin!

No niin, talven kestoprojekti valmistui! Syyskuussa kun aloittaa niin ehtii näköjään ilman suurempaa stressiä saada neljä paria villasukkia valmiiksi kevääseen mennessä. Eli päätin jo kesällä, että tänä talvena haluan neuloa tyttären kerhon ohjaajille villasukat. Syksyllä sitten huomasin että ohjaajia on tänä vuonna yksi enemmän, eli kokonaiset neljä. Joten piti aloittaa heti. Viidennellekin olisi ehkä ehtinyt, mutta kivempi näin, ei stressiä siis ainakaan tästä!

Neljännelle ohjaajalle valikoitui Knittyn Maeva-sukat. Näitä olikin ihanaa neuloa, ohje oli täydellinen ja siinä oli sopivasti tekemistä! Lopussa sitten mokasin, enkä toistanut viimeisiä kierroksia riittävän monta kertaa, mutta varret olivat jo näin ihan riittävän pitkät, ja pysyvät erittin hyvin jalassa, joten lopulta päätin jättää korjaamatta ja tein toisesta sukasta samanlaisen.

Minulla ei ole käyttökokemusta tästä langasta (Lana Grossa Meilenweit), mutta ainakin tämä neulomiskokemus on hyvä. Helppo lanka, ja tätä keltaista oli kivaa muutenkin näin keväällä! Harmaat kohdat näyttävät helposti kuvissa sinisiltä, mutta ovat todellisuudessa sellaista miellyttävää harmaata.

Seuraavaksi pitää keksiä tapa pingottaa kaikki sukat, niin että ne näyttäisi hyviltä myös paketeissaan eikä vain jaloissa.

These Maeva socks from Knitty have been such a joy to knit. The yellow (and grey) yarn, the beautiful, well-written pattern! All I had to do was lean back, knit and enjoy the math of the pattern that so perfectly composed these socks! The last pair of socks for DD's playschool teachers are thus finished, well in time, and now all I have to do is figure out how to block socks, so that they'll look beautiful also when wrapped up and not just on my feet.

Oh yes, and the confession: I did not make enough repeats of the ribbing. Not due to shortage of yarn or anything, I just made a mistake on the first sock, and then decided to make the same modification on sock #2 as the socks were long enough after all. I did consider fixing the mistake, it would have been a quick and easy fix, but decided it unnecessary.

Kevään ensimmäinen paketti!

Se on täällä! Kevään SNY-kierroksen eka paketti tuli! Sain toki viestin jo eilen, ja yritin heti hakeakin, mutta vastaan tuli pienehkö ongelma (mun moka), niin sain paketin kotiin vasta tänään. No, olihan se odottamisen arvoista, katsokaa vaikka:

 

 

Ja tästä kuvasta siis puuttuu vaikka mitä, eli toinen Puuha-Pete-karkkirasia katosi miltei heti enkä saanut edes lainaksi kuvaa varten. Samat kädet siirsivät myös kuvasta pois Fazerin Sinisen suklaalevyn, kun kaveri huomasi että "Mamma-godis!", eli oli vietävä heti äidin suklaavarastoon. Tuota Fazerin sinistä kun uppoaa minuun kuin leipää, niin kyllä lapset tietää!

 

Kuvaan siis ehtivät mukaan kolme kerää Fabelia (ihanaa!!!), toinen karkkirasioista (oli sekin kadonnut, mutta sain lainaksi tämän toisen), mittanauha (juuri niin, oma on edelleen kateissa, en saanut laitettua sny-lomakkeeseen tarkat mitat kädestä), sekä kaksi... parsineulaa? (sori, suomenkielinen sana ilmeisesti kadonnut samaan paikkaan kuin mittanauha? Tarpeeseen tulivat, joka tapauksessa!). Niin joo, ja kevääseen valoa - pienet aurinkokukkasiemenruukut! Aivan ihania - saadaanko lasten kanssa näiden aurinkokukat kasvamaan!? Kiva projekti!

 

Niin joo, ja kuva jouduin ottamaan kännykällä kun kamera ei heti löytynyt (saankohan seuraavassa paketissa vara-kameran kun kirjoitan näin ;-). Onneksi ei taida mahtua budjettiin!).

 

Ainahan sitä hieman jännittää, että millainen pakettikohan siitä tulee, vaikkei tosiaan tarvitsisi. Ihania asioita, kivoja yllätyksiä, KIITOS SNYni!

 

Got my first package from this spring's SNY - my Finnish secret knitting friend. Wonderful!

Ihana keväinen kortti heti alkuun!

 

Kortti saapui jo monta päivää sitten, tänään löysin vielä kameran ja tietokoneen väliin kuuluvan johdon... Kiitos sinulle, Salaiselle neuleystävälleni!

Hyvästä ohjeesta on moneksi!

No niin, vaihdetaan kieleksi suomi nyt, kun kevään SNY-kierros on alkanut. Työstän virallisesti edelleen sukkia kerho-ohjaajille, mutta hiihtolomareissulle piti keksiä helpompaa mukaan otettavaa. Ja koska tyttären Unikkokauluri Ullaneulesta on ollut useammin käytössä hänen lelukaninsa mekkona kuin tyttären kaulaa lämmittelemässä olen jo kauan sitten luvannut tehdä kanille oman.
Jemmasta löytyi vanhaa "vintage"-lankaa 90-luvulta (vai onko peräti 80-lukua, en tiedä, koska sain nämä kerät kaverilta kymmenisen vuotta sitten). Sama värimaailma kuin kaulurissa, joskin valkoisempi. Samalla tavalla tein kuin kaulurin, lopetin taas ennen viimeistä lisäyskerrosta. Ja sitten tein vielä olkaimet omasta päästä.

 

 

Tänään sitten tuli heti uusi tilaus, kanille haalarit... En taida... no, katsotaan miten käy!

 

 

A good pattern can be used for many things, like the cowl I made for DD from Ullaneule. As the cowl was more in use by her toy (as dress), I now finally made bunny her own dress. 

SNY2014

I decided it was time for another round of Secret Knitting Friend last autumn. Well, it turned out I was one day too late to join. But now the Finnish SNY Spring2014 is about to start. I'm so excited! (Have charged up for this half a year now...) Soon, very soon, I'll get to know to whom I get to put together packages this spring, and can start planning! Will blog the SNY parts in Finnish, with an English summary like last time, I guess.

Socks and Moomins

Project Knit Socks for all Teachers at DD's playschool progress! Now 3/4 ready! This time a pair of Kalajoki Socks (link in Finnish, can be found in English on Ravelry), size female, approx. 82 grams of Novita Nalle Taika yarn. Simple pattern due to the variegated yarn (which I chose because it had the perfect colors for the teacher who will get them). Still not a pattern that I managed to learn by heart, though, due to some assymmetry of which I do not completely understand the necessity. Anyway, good pattern, nice socks, and perfect color so I'm happy!

Also adding a sneek peek of some Moomins... Found the book Mukavat Muumiamigurumit (in Finnish) at our local library and decided to make some for my kids. So far three figures ready, but Little My was MIA during the photo session. And I have not yet got to buy eyes and some wire for dad's stick, so they're not complete yet.

 

Quite good patterns, I think. Detailed, not too simple. Could have made these up myself but they would not have been this good. Dad's made of Novita Kotiväki, the others from scrap crochet yarn from my crochet period (1983-1995). The thin yarn made the project a bit more challenging at times, I do recommend at least Kotiväki-thickness. Now moving on to the next character, taking a small break in the sock project (deadline end of May - I think I'll make it!)