Socks for MIL

I have planned for years now, to knit my MIL a pair of socks. Both she and my FIL are dedicated users of wool socks - I knit him a pair some years ago and it's really rewarding to knit for someone who really appreciates and uses what I've made!

Pattern from Villasukkakirja, a Finnish translation of a bok by Ann Budd. Do not like the translation, and there was a bit too much errata, but the pattern itself was nice.
Fabel yarn by Garnstudio, happened to get a Monday sken with two knots - quite unusual. Otherwise happy.

Now ready for Christmas!

Wine Santa's

Some christmas presents. Just because it's dull to give away just a mere bottle of wine. Pattern from Garnstudio. Link opens pattern in Swedish, but it does come in many languages.

Autumn update

As I said, still not much time for knitting. I have found some little time to knit on the bus when commuting to work, though. Circular needles and dpn's, I really likyeyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyybb       jjjhjhfggf - sorry about this - have my 3-year-old assistant helping me here. Tried to say I really like those needles, since bus-knitting would otherwise be absolutely impossible.

No time for blogging either, but now it's time for an update.

Last thing first, since this is also the project I started first, in May!

This is a traditional Ostrobothnian Jussi sweater for a friend. I was asked to bring her one for Midsummer, but as all those for sale were the crappy acrylic ones, I soon decided to knit her a decent one in wool instead. (Besides, those for sale are always grey-dark red, and we both prefer blue. Pattern from an old Novita magazine, rather heavily modified. Yarn Novita 7 veljestä. Width from pattern using Nalle yarn size 160, length from 7-veljestä adult pattern using size S or M. Yes, my friend is tall and thin. Also the traditional Jussi sweater pattern is rather male and not exactly fitted...

Anyway, started out in May, finished knitting in October I think, and then gathered courage to block for quite a while. After blocking it felt as though it turned out too big, so then there was some more time before I finally sewed it together and fastened all the loose ends. Not so much sewing to do fortunately, since I knit this in the round, but still... but far far too many loose ends... The size seems perfect now, I think she'll be really happy when she gets her gift tomorrow!

Between working on this huge project, I knit a pair of gloves for myself to match the hat I made last spring. I did not have enough Fabel yarn left, but made the cuffs a bit shorter, and voilá:

Also, for the kids, hats:

Novita 7 veljestä yarn, pattern from Novita's new extra magazine; can't remember the name. Fortunately a quick and easy project as I had a deadline that I barely made. Would like to make one for myself too, maybe the patterned version. Have plenty of red yarn left as the pattern calls for one skein per hat, and I knit these two out of the same skein...

September is here! Already! What happened?

Summer went by oh so fast. And I did not get much knitting done - first I had pneumonia and was too tired even to knit, then it was too hot to knit - oh yes, we had a really warm summer this year!

Anyway, summer ended, kids in daycare, DH and me working. Not much time for extras. Have actually had time to knit a little now, since I've had to stay home with sick kids a lot... sigh... Nothing big to declare, but a pair of mittens for DS as gloves with fingers may only be used at their daycare if the child can put them on himself.

I'm not a fan of easy quick projects, but after all, they usually are the most useful! Best thing with these: left and right mitt are identical, so when dressing the kid, I won't have the trouble of figuring out which is which.

Ended upp pretty small, I think - made size 3-5 years, and he just turned 3 and they're quite perfect size right now. Too small for my 5-year-old. Maybe my kids have big hands/long fingers?

Oh, and sorry about the last update/missing pic. Was supposed to be a bunch of Jane Austen Knits magazines. Love them! Do not love my phone's Blogger app.

Christmas is here!

I bought myself a Christmas present the other day, and today it arrived! Or to speak the truth, it arrived last week, but since I apparently have pneumonia, I could not exactly run off to the post office right away, but had to wait for DH to pick it up for me. Well, I would have been too ill to appreciate this last week anyway...

It has been a mystery both to me and others, why I have not owned any Jane Austen Knits magazines... Repaired that now. Biggest reason for this delay would bee the high international postage costs at Interweave Press, plus the fact that I have been an almost income-less SAHM for the past five years. Being more economical than Anne Elliott's father did not allow me any extravagances like this.

Am incredibly happy now that I got these, though. A lot better than expected, too. I kind of thought there would have been just some knitting patterns named after Jane Austen characters, but there was also several interesting articles, at least in the issue I already read - summer 2012 - and incredibly enough also have managed to misplace. Choose to blame my pneumonia this time instead of the usual thoughtlessness.

Kesäkuun SNY-paketti!

Vihdoinkin pääsen tänne asti päivittämään kesäkuun SNY-paketin tietoja! Nopeasti tämä kevät meni, ja ihana SNY minulla olikin; jotenkin tiesi aina juuri mitä tarvitsin. Aika aikaisessa vaiheessa ymmärsin, että hänellä taitaa olla samanikäisiä lapsia kuin minulla lähipiirissä, koska osasi joka kerta lähettää jotain juuri sopivaa pientä kivaa lapsillekin...

Salainen neuleystäväni tänä keväänä olikin Anne-Mari, blogista Anne-Marin tekeleet.

Ja olipa hän taas onnistunut saamaan viimeiseen pakettiin niin paljon hyviä ja kivoja juttuja, että oikein ihmettelen!

Ja kuten yleensä on, niin kuvasta on ehtinyt kadota tavaraa ennen kuvausta. Tällä kerralla ainakin ihana Fazerina-suklaalevy puuttuu, ehkä jotain muutakin? Koska paketissa oli valkoiset palapelit lapsille maalattavaksi, sekä öljyväriä ja pensseli, nekin siirtyivät hyvin pian hyötykäyttöön. Niin kävimyös valkoisille sukkaplokeille jotka ovat kuvassa mukana, mutteivät näy kun olivat silloin vielä niin valkoiset. Sukkaplokeja olenkin useaan otteeseen kaipanut, kivaa kun pääsen kohta kokeilemaan!

Ihanan sinistä Drops Delightiakin löytyi, sekä pari kerää sukkalankaa, mikä sopii loistavasti kun pienille töille on paremmat työmahdollisudet tässä elämäntilanteessa. Piikkipalloonkin ihastuttiin heti - isosisko katsoi, että olipa hauska pallo, pikkuveli totesi että tuttavaperheen Oskukoiralla on samanlainen, ja minäkin sain lainata sitä hetkeksi hierontapalloksi! Ihana pieni kangaskassi virkatulla koristeella olikin sellainen josta käydään neidin ja minun välissä vielä neuvottelut, että kumpi saa käyttää... Ja olipa SNY-ni jopa löytänyt minulle vara-puikkomitankin! Oikea mitta kun on aina hukassa tai vähintään väärässä kerroksessa. Ja olihan siellä oikein kunnon selviytymispakkauskin, jossa kaikenlaista pientä - nappeja, silmukkamerkkejä, kaksi silmukkapidikettä lisää (yksi löytyi jo välimuistamispaketissa), jne pikkutavaraa. Nenäliinat tulivat myös ihan sopivaan hetkeen, nyt ollaankin flunssassa!

Ja olihan paketissa myös käsityöaiheinen muistikirja. Mitäköhän keksin siihen kirjoittaa, vai päättyykösekin neidin huostaan. Keskustellaan vielä siitäkin.

Ja se aivan ihanin juttu: paketissa oli myös KnitPron lyhyet sukkapuikot, ja vieläpä ihana lempi-välikokoni 2,75mm! En ole koskaan yrittänyt neuloa lyhyillä puikoilla, ja KnitProt olenkin halunnut aina kokeilla! Jännää!

Tätä blogipäivitystä onkin antanut odottaa itsensä. Oltiin nimittäin lomamatkalla kun paketti saapui. Onnistuin onneksi olemaan jossain vaiheessa matkaa sellaisella paikalla, että tekstiviesti paketista pääsi läpi - englantilaisessa pikkukylässä ei ilmeisesti ole itsestään selvää, että kännykät toimii... Ihanan rento lomamatka tosiaan oli, ehkä toimimattomien kännyköiden takia vielä rennompi... Ja sitten kun päästiin kotiin, olin töissä, ja meni vielä muutama päivä ennenkuin ehdittiin pakettia hakemaan. Jonka jälkeen siis avattin, kuvattiin, maalailtiin, leikittiin, sekä kävin muutama päivä töissä, ennenkuin pääsin kotikoneen äärelle.

Suuri kiitos SNY:lleni, olet aivan mahtava ja olen iloinen, että olit tänä keväänä juuri minun salainen neuleystäväni!

Kiitos myös emännälle, joka on jaksanut tätä pyörittää arkensa keskellä! Laitanpas sinulle pikapuolin postia tästä blogipäivityksestäkin!

Ja itse pääsin tänä keväänä lähettämään paketteja Mystery Knitterille.

Niin joo, ja Anne-Marille vielä väliraportti aurinkokukista:

Yksi oli katkennut, epäilen neidin ja hänen naapurikavereittensa jalkapalloinnostusta... Muuten tilanne näyttäisi vielä olevan hallussa...

Välimuistaminen!

Aih kuinka kivaa - kun tulin kotiin töistä, kotona odotti kirje, joka sisälsi välimuistamisen SNY:ltäni!

Ja kyllä, olen takaisin työelämässä, monen vuoden tauon jälkeen. Epäilen ettei tule olemaan positiivista vaikutusta neulomismahdollisuuksiini, ellen ala neulomaan bussissa. Pitäisi varmaan hommata riittävän iso käsilaukku, johon projektit mahtuu...

Mutta siis, tänään päivääni piristi 1. pienet edistysaskeleet töissä - sain käyttäjätunnuksia lisää, ja pääsin kolmeen uuteen järjestelmään. 2. Pystyin aamulla tekemään töitä itsenäisesti kaksi tuntia ennenkuin tarvitsisin apua. 3. On edelleen kivaa syödä lounasta aikuisten ihmisten seurassa. 4. On edelleen kivaa käydä yksin vessassa. 5. On kivaa tulla kotiin perhe-elämään töiden jälkeen jne. jne. Sekä siis päivän yllättävin yllätys:

Tuo levy tosiaan jo löytyy autostamme, tämä kappale taitaa muuttaa naapuriperheelle! Kesän autoreissuja ajatelleen mainio! Mittanauhoja ja iloisia nappeja tarvitaan aina, silmukkamerkkejä rakastan, ja tuo ison hakaneulan näköinen vempain jonka nimeä en tiedä tulee tosi tarpeeseen - minulla ei ole koskaan ollut tuollaista pidikettä; muistan vain tarvitsevani sellaisen juuri silloin kun tarvitsen - en koskaan silloin kun olen kaupassa.
Ja kaikesta paras on se ajatus; joku on taas koonnut kivoja juttuja piristääksensä minun arkeani! Kiitos, ilahdutti!

Got some extra mail from my secret friend today!

The Mad Hatter

Täytyy todellakin olla hullu hatuntekijä, kun tekee villapipoa näillä keleillä...

Ohje löytyi Noita Näppärän blogista, Sukkalankapipo. Ja sukkalangallehan minä tosiaan selailin ohjetta - sain SNY:ltäni Fabel-lankaa maaliskuun paketissa. Sukkiahan sitä ensiksi ajattelee tekevänsä. Sitten törmäsin sormikasohjeeseen, ja sen jälkeen jotenkin vahingossa tähän pipoon.

Malli on loistava - vihdoinkin pipo joka mahtuu päähän! En tiedä onko minulla iso pää vai liikaa hiuksia; ehkä pääni vaan on omituisen muotoinen?. Ehkä tykkään vaan väljemmästä mallista, tai siis en arvosta kiristäviä pipoja? Tai ehkä käsialani vaan on liian tiukka? Oli miten oli, tavalliset pipo-ohjeet eivät tuota päähäni sopivia pipoja. Tämä ohje tuottaa :-) !

Lankana aika tasan yksi kerä Fabel, väri 910p. Puikot ohjeen suosituksen mukaan, olisikohan ollut 3mm. Eikä tämän tekemiseen montaa päivää mennyt - helppo ohje, voi hyvin neuloa vaikka lapset "häiritsee" minuutin välein.

Must be mad, making a warm hat during a heat wave. Love the result, though, will be much in use after a few months :-).

Toukokuun SNY-paketti

No niin, nyt olikin jo toukokuun paketin aika! On tämä SNY-homma vaan niin kivaa! Tykkään lähettää, mutta kyllähän tämä paketin saaminenkin kelpaa! Ja tästä saa vielä kertoakin!

Tultiin juuri kotiin kerholtahakureissusta (bussi-kerho-bussi-muutamankilometrinkävelykunemmemahtuneetkotimatkallaoikeaanbussiinenkäjaksanutodottaalastenkanssa20minuuttiaseuraavaa :-( ) kun huomasin että postiauto tuli, ja kävin heti katsomassa olisikohan laatikkoon jo ilmestynyt pakettikortti... Huomenna pääsisin varmaan auton kyydissä hakemaan paketin, mutta kukapa nyt tällaista pakettia enää huomiseen odottaa? Eli eikun lapset takaisin rattaisiin ja seisomalaudalle, ja takaisin bussipysäkille. No ei nyt ihan sentään - ensin syötiin, levättiin, hengailtiin, ja sitten mentiin neidin jalkapallotreeneihin. Hieman etuajassa, ja siis postin kautta. Mutta olisimme siis menneet bussilla sinne joka tapauksessa.

Jännitettiin sitten porukalla paketin sisältöä, lapset yrittivät repiä sen auki kun kävelimme kohti jalkapallokenttää. Kestettiin melkein treenien loppuun asti - sitten neiti väsähti, ja sovittiin, että katsotaan paketin sisältö yhdessä.

Tavarat revittiin kuten aina käsistä, tai siis laatikosta; minulla on taas sellainen olo, etten saanut kaikkea kerätty takaisin kuvaa varten. Kaksi kerää sinistä Kaislaa siinä on, ja kaksi Bambu-kerää, jotka kuuluvat minun värisokeaan alueeseen, eli en osa sanoa varmasti ovatko sinisiä vaiko vihreitä... Sinisyys jatkui Suklaalevyyn - sitä uutta mustikkamakua jota en ole ehtinyt maistaa vielä - NAM! Lisäksi siinä oli xylitolipastilleja ja pussillinen puuhelmiä, lapset (varsinkin neiti) innoissaan! Kuten huomaatte, helmet eivät ole kuvassa enää pussissa, vaan ovat jo siirtyneet pieneen kulhoon (joka ei siis kuulu pakettiin) ja osittain narulle. Tuo pussi kulki neidin kädessä kotiin, ja näytettiin kaikille jalkapallokavereille ja piti heti avata päästyämme sisään (onneksi mahduttiin tällä kertaa oikeaan bussiin!). Niin joo, ja laatikon pohjalla on sukkaohje (Kerttu, Ullaneuleesta); minusta minulla on ollut tuon näköiset lapaset joskus, isoäidin tekemät?

Ihana yllätyslaatikko jälleen kerran - KIITOS!!!

(Ja kohta on muuten tulossa valmistunut työ-päivitys...)

I could not wait to get this package from the post office! The third (and second last :-( ) from my secret friend this spring. Something for me, something for the kids, as usual. Even the box ended up as garage for DS's car collection.

Godiströja eli karkkipaita!

SNY:ni huhtikuun paketissa oli kaksi harmaata puuvillakerää, jotka näyttivät varmaan vieläkin harmemmilta siksi, koska samassa paketissa oli kolme pirteänpastellinväristä Miami-kerää... Mutta silti, tuo harmaa puuvilla puhui minulle, ja halusi heti päästä puikoille, mieluiten sileäksi neuleeksi. Alkoi siis ohjeen metsästys. Luulisi, että maailma olisi täynnä lasten bolero-ohjeita, mutta ei se nyt niin helppoa ollut... Törmäsin kuitenkin puolivahingossa Ullaneuleen Villavintiö-ohjeeseen, jota sitten muokkailin sileäksi, noin koko 116cm neidille sopivaksi boleroksi... (Taisin käyttää kaikki suurentamisen vinkit hyväksi - paksumpi lanka, enemmän kieroksia ennen kainaloita, sekä neljän silmukan lisäys kainalo-aukossa.)

Ihme hyvin tuo onnistui, jos itse saan sanoa...

Ja miksi tämä harmaa tekele siis on karkkipaita? No siksi kun saaja näki silmukkamerkkejäni kun neuloin. Valmiiseen paitaan kun en voinut enkä suostunut silmukkamerkkejäni jättää, niin nappien valinta oli tärkeä. Hiukan pelkäsin kun neiti ei ollut nappikaupassa mukana, että miten onnistuu, mutta valintaani hyväksyttiin, ja bolero on (yötä lukuunottamatta) ollut päällä siitä lähtien kun valmistui.

Yksi kiva idea olisi ollut lisätä karkkineuleeseen isoja kiiltäviä helmiä vähän väliä, mutta sellaisia kun ei tähän hätään löytynyt, niin olen aivan tyytyväinen nappiratkaisuun. Loppuun olisin ehkä myös voinut tehdä muutama ainaoikein-riviä kuten kaula-aukossa, mutta kun neuloin periaatteella "kunnes lanka loppuu" niin en ehtinyt.

Jotenkin neule kiertäytyy oikealle, saan suoristaa vähän väliä. Pitää vähän seurailla/tutkia. Ehkä tämä tapahtuu vain siksi, että neule on vielä vähän iso. (Eikä ole sivusaumoja, tiedän, epäilen kuitenkin, että jos istuvuus olisi napakampi niin tuo ei tapahtuisi yhtä helposti...)

Kiitos SNY:lle jälleen kerran!

A Candy bolero for DD made from two balls of cotton yarn that I got from my secret knitting friend. Felt lovely to knit in cotton again after a long break. Named by DD who loved the stitch markers I used, hence I had to choose buttons to fit the name.

Muumiverstas jää hetkeksi lomalle...

Ja nyt saa riittää tältä erältä. Mukavat Muumiamigurumit-kirja on ollut lainassa meillä... helmikuusta lähtien? Omatunto pakottaa palauttamaan se kirjastoon edes hetkeksi, ja lisäksi haluaisin taas välillä tehdä jotain aivan muuta. Mutta on tämä kivaa! Pitää ostaa tuo kirja, jos joskus rikastuu. Tai ainakin lainata taas uudestaan. On nimittäin hyviä ohjeita, ja Niiskuneiti, Niisku ja varsinkin Nuuskamuikkunen tekemättä. Ja muutama hattivatti pitäisi tehdä vielä... ja...

Mutta nyt siis tauko.

Tässä Muumilaakson asukkaamme:

Muutamaan pikkujuttuun en ole aivan tyytyväinen, mutta haluan korostaa, että se liittyy ainoastaan minun toteuttamiseen, ei ohjeisiin.

Time has come to return my copy of the Moomin-amigurumi-book to our dear library. I intend to continue later, but right now I think I want a break from small detailed crochet stuff. Love what we have achieved so far, though.

Auringonkukkaraportti

Hih, sny:ni maaliskuun paketissa löytyneet auringonkukkasiemenet toimivat miltei päivittäisenä välimuistamisena :-). Tänään kukat pääsivät jo muuttamaan isompaan ruukkuun, katsotaan miten heille siellä käy, ja muistammeko nostaa heidät joka yö lämpimään...

Pikkuveli muuten kaatoi pikkuruukunsa jolloin suurin osa sen siemenistä päättivät jättää kasvamatta, neidin ruukussa siemenet viihtyivät paremmin (vähemmän häiriköintiä...)

Säg aldig två kaniner...

...och att göra bara två påskharar är också det omöjligt. De här svängde vi ihop under eftermiddagen/kvällen.

Jag hade tänkt att vi kunde behålla två (en per barn) och ge de tre övriga till grannens barn. Men det gick ju inte, alla sover nu i unga frökens säng. Vi får säga som Ingrid brukar i Katerina Janouschs Ingridböcker: Sy fler påskharar i morgon!

Beskivningen hittas förresten i Allers, där man också hittar mall för haren.

Our easter bunnies wish you all a Happy Easter! If you want to make your own, check out the links in the Swedish text above. Make sure you have lots of old odd pieces of cloth, and loads of filling materials as you probably won't be able to make just one. We plan to continue tomorrow...

Moi Salainen Neuleystäväni!

Ja suuri kiitos jälleen kerran ihanasta paketistasi!

Tänään seisoin pysäkillä odottamassa bussia, kun huomasin saaneeni viestin emolta saapuneesta paketista! Joten kiitos myös emolle loistavasta ajoituksesta - lankakaupan ja ruokakaupan välissä siis poikkesin postiin!

Kotona paljastui sitten, että taikapallo on loistava lankalähetys lapsiperheelle.

Pallo pääsi heti syliin, joskin sieltä myös karkuun.

Kovin harmaalta tuo pallo näytti, mutta tarkka silmä huomasi jotain pastellinväristä sen sisällä. Kiinnostava äänikin kuului, kun pallo vieri pitkin lattiaa. Tuo harmaa väri paljastui Garntjänstin ekologiseksi puuvillaksi, kaksi kerää! Garntjänst/Kilafors garniin liittyy aika kivoja muistoja 90-luvun loppupuolelta, joten kiitos sny - tuo taisi olla parempi lankavalinta kuin mitä osasit aavistaa :-).

No, sitten alkoi paljastumaan lisää juttuja - pirteä vaaleanvihreä nauha lähti heti neidin askarteluun (joskin sain takaisin valokuvausta varten) - ja kun muumitikkaritkin alkoi näkymään, niin äidin kerimisvauhtia kiihdytettiin. Ei taida näkyä kuvassa, mutta toinen tikkari on jo puoliksi syöty. Ja sny: Hyvin osasit valita tikkarit, juuri nuo muumitikkarit ovat niitä syömiskelpoisia!

Nuo pastellivärit jotka näkyi hieman alussa olivatkin kolme pirtsakkaa kerää Miami-lankaa! Tähän en olekaan ehtinyt tutustua, tuntui kivalta ja pehmeältä, ja muistutti Samos-lankaa. Kerittäessäni niitä ajattelin jos niistä virkkaisi lasten kevätpipoa... ja paketin sisältä ilmestyikin virkkukoukku! Toisaalta on ihan mahdollista, että teenkin niistä pääsiäismunia - niihin kun löytyi ohje kerän sisältä.

 Kuvassa on mukana kolme meidän omaa pientä pääsiäiskananpoikaa, jotka heti tulivat katsomaan kerän sisältä löytyneitä leikkikavereita! Kindermunat laitettiin piiloon odottamaan - tässä taikapallossa oli tälle päivälle jo riittävästi jännitettävää, jatketaan näillä pääsiäisenä ;-).

 Enkä tainnut vielä mainita - kerässä oli myös rairuohosiemeniä, pienet lintuset saavat pääsiäiseksi kodin:

Ja meistä kuoriutuu kohta todelliset himoviljelijät sny:n ansiosta. Sillä onhan meillä viime kuun paketin auringonkukatkin tulossa (ne pääsivät ruukkuihin vasta viime viikolla, pientä vihreätä näkyy jo. (Jos lasten lääkeruiskua ihmettelette, niin sillä on hyvä kastella, ruukut kun ovat niin pieniä...)

Got the second package from my secret friend in the Finnish spring 2014 SNY. The pictures speak for themselves, I think. And getting a mystery ball is absolutely superb when you have kids!

Muminmamman

Men vad skorstenen blivit stor
på huset där min MAMMA bor!

Harmi etten löydä tästä kaunokirjoitusfonttia, silloin tuo sitaatti ehkä hahmottuisi paremmin. Lapsena en tykännyt muumeista (olivat pelottavia, ja lisäksi ainakin Ruotsin telkkarin lastenohjelmassa pyöri muumi-tv-sarja, jossa näyttelijät (muistaakseni Pöysti oli muumipeikkona) riisuivat muumipäänsä ja ilmoittivat, että nenät ovat vain täynnä heinää. Pettymykseni oli valtava, ja olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että noin ei saisi lastenohjelmassa tehdä. No, 70-luvun ruotsalaiset lastenohjelmat olivat välillä tuollaisia, tulihan siitä todellisia helmiäkin (=Fem myror...).

No, takaisin asiaan. Meillä oli kotona vain yksi muumikirja, Hur gick det sen?, ja tuo sitaatti on siis siitä. Loogisena ihmisenä en oikein tykännyt siitäkään, mutta riimit ja kuvat jäivät silti mieleen, ja osaan edelleen pitkiä osia ulkoa. Olen myös tullut sen verran eteenpäin muumitraumani suhteen, että nykyään tykkään tuosta kirjasta. Onneksi, koska lasten kanssa pitää vierailla Muumimaailmassa, ja viime kesän laivareissulla uskalsin jopa Muumipeikkoa halailemaan - on muuten ihanan pehmeä!

Mutta nyt harhailen taas. Ehkä ei aiheesta mutta kuitenkin. Tässä hän nyt on, Muumimamma! Ja kuten eräs nuori neiti minulle kertoi: Lempimuumihahmosi on Muumimamma, koska hän on äiti ja sinä tykkäät äideistä - - - pieni mietintätauko, sitten jatkui: - - - joita sinä et tunne...

Silmät tosiaan vielä puuttuvat, kun pitää ensin löytää hyvä liimatuubi. Vilttikangasta olen jo hommannut.

Seuraavaksi tekisi mieli tehdä Nuuskamuikkunen. Paitsi pitänee ensin palauttaa kirja kirjastoon, laina on  uusittu aika monta kertaa jo. Kirja on siis Laura von Knorringin Mukavat Muumiamigurumit.  Ja poika vaatisi "Mulen!" elikkä Hemulia tekemään, mutta siihen pitäisi ensin hommata harmaata ja lilaa lankaa. Novitan Kartanon tai mikä lie Kotiväen seuraaja (niitä oli kaksi) värivalikoimaa on tutkittu, siitä löytyisi.

Pääsin maaliin!

No niin, talven kestoprojekti valmistui! Syyskuussa kun aloittaa niin ehtii näköjään ilman suurempaa stressiä saada neljä paria villasukkia valmiiksi kevääseen mennessä. Eli päätin jo kesällä, että tänä talvena haluan neuloa tyttären kerhon ohjaajille villasukat. Syksyllä sitten huomasin että ohjaajia on tänä vuonna yksi enemmän, eli kokonaiset neljä. Joten piti aloittaa heti. Viidennellekin olisi ehkä ehtinyt, mutta kivempi näin, ei stressiä siis ainakaan tästä!

Neljännelle ohjaajalle valikoitui Knittyn Maeva-sukat. Näitä olikin ihanaa neuloa, ohje oli täydellinen ja siinä oli sopivasti tekemistä! Lopussa sitten mokasin, enkä toistanut viimeisiä kierroksia riittävän monta kertaa, mutta varret olivat jo näin ihan riittävän pitkät, ja pysyvät erittin hyvin jalassa, joten lopulta päätin jättää korjaamatta ja tein toisesta sukasta samanlaisen.

Minulla ei ole käyttökokemusta tästä langasta (Lana Grossa Meilenweit), mutta ainakin tämä neulomiskokemus on hyvä. Helppo lanka, ja tätä keltaista oli kivaa muutenkin näin keväällä! Harmaat kohdat näyttävät helposti kuvissa sinisiltä, mutta ovat todellisuudessa sellaista miellyttävää harmaata.

Seuraavaksi pitää keksiä tapa pingottaa kaikki sukat, niin että ne näyttäisi hyviltä myös paketeissaan eikä vain jaloissa.

These Maeva socks from Knitty have been such a joy to knit. The yellow (and grey) yarn, the beautiful, well-written pattern! All I had to do was lean back, knit and enjoy the math of the pattern that so perfectly composed these socks! The last pair of socks for DD's playschool teachers are thus finished, well in time, and now all I have to do is figure out how to block socks, so that they'll look beautiful also when wrapped up and not just on my feet.

Oh yes, and the confession: I did not make enough repeats of the ribbing. Not due to shortage of yarn or anything, I just made a mistake on the first sock, and then decided to make the same modification on sock #2 as the socks were long enough after all. I did consider fixing the mistake, it would have been a quick and easy fix, but decided it unnecessary.

Kevään ensimmäinen paketti!

Se on täällä! Kevään SNY-kierroksen eka paketti tuli! Sain toki viestin jo eilen, ja yritin heti hakeakin, mutta vastaan tuli pienehkö ongelma (mun moka), niin sain paketin kotiin vasta tänään. No, olihan se odottamisen arvoista, katsokaa vaikka:

 

 

Ja tästä kuvasta siis puuttuu vaikka mitä, eli toinen Puuha-Pete-karkkirasia katosi miltei heti enkä saanut edes lainaksi kuvaa varten. Samat kädet siirsivät myös kuvasta pois Fazerin Sinisen suklaalevyn, kun kaveri huomasi että "Mamma-godis!", eli oli vietävä heti äidin suklaavarastoon. Tuota Fazerin sinistä kun uppoaa minuun kuin leipää, niin kyllä lapset tietää!

 

Kuvaan siis ehtivät mukaan kolme kerää Fabelia (ihanaa!!!), toinen karkkirasioista (oli sekin kadonnut, mutta sain lainaksi tämän toisen), mittanauha (juuri niin, oma on edelleen kateissa, en saanut laitettua sny-lomakkeeseen tarkat mitat kädestä), sekä kaksi... parsineulaa? (sori, suomenkielinen sana ilmeisesti kadonnut samaan paikkaan kuin mittanauha? Tarpeeseen tulivat, joka tapauksessa!). Niin joo, ja kevääseen valoa - pienet aurinkokukkasiemenruukut! Aivan ihania - saadaanko lasten kanssa näiden aurinkokukat kasvamaan!? Kiva projekti!

 

Niin joo, ja kuva jouduin ottamaan kännykällä kun kamera ei heti löytynyt (saankohan seuraavassa paketissa vara-kameran kun kirjoitan näin ;-). Onneksi ei taida mahtua budjettiin!).

 

Ainahan sitä hieman jännittää, että millainen pakettikohan siitä tulee, vaikkei tosiaan tarvitsisi. Ihania asioita, kivoja yllätyksiä, KIITOS SNYni!

 

Got my first package from this spring's SNY - my Finnish secret knitting friend. Wonderful!

Ihana keväinen kortti heti alkuun!

 

Kortti saapui jo monta päivää sitten, tänään löysin vielä kameran ja tietokoneen väliin kuuluvan johdon... Kiitos sinulle, Salaiselle neuleystävälleni!

Hyvästä ohjeesta on moneksi!

No niin, vaihdetaan kieleksi suomi nyt, kun kevään SNY-kierros on alkanut. Työstän virallisesti edelleen sukkia kerho-ohjaajille, mutta hiihtolomareissulle piti keksiä helpompaa mukaan otettavaa. Ja koska tyttären Unikkokauluri Ullaneulesta on ollut useammin käytössä hänen lelukaninsa mekkona kuin tyttären kaulaa lämmittelemässä olen jo kauan sitten luvannut tehdä kanille oman.
Jemmasta löytyi vanhaa "vintage"-lankaa 90-luvulta (vai onko peräti 80-lukua, en tiedä, koska sain nämä kerät kaverilta kymmenisen vuotta sitten). Sama värimaailma kuin kaulurissa, joskin valkoisempi. Samalla tavalla tein kuin kaulurin, lopetin taas ennen viimeistä lisäyskerrosta. Ja sitten tein vielä olkaimet omasta päästä.

 

 

Tänään sitten tuli heti uusi tilaus, kanille haalarit... En taida... no, katsotaan miten käy!

 

 

A good pattern can be used for many things, like the cowl I made for DD from Ullaneule. As the cowl was more in use by her toy (as dress), I now finally made bunny her own dress. 

SNY2014

I decided it was time for another round of Secret Knitting Friend last autumn. Well, it turned out I was one day too late to join. But now the Finnish SNY Spring2014 is about to start. I'm so excited! (Have charged up for this half a year now...) Soon, very soon, I'll get to know to whom I get to put together packages this spring, and can start planning! Will blog the SNY parts in Finnish, with an English summary like last time, I guess.

Socks and Moomins

Project Knit Socks for all Teachers at DD's playschool progress! Now 3/4 ready! This time a pair of Kalajoki Socks (link in Finnish, can be found in English on Ravelry), size female, approx. 82 grams of Novita Nalle Taika yarn. Simple pattern due to the variegated yarn (which I chose because it had the perfect colors for the teacher who will get them). Still not a pattern that I managed to learn by heart, though, due to some assymmetry of which I do not completely understand the necessity. Anyway, good pattern, nice socks, and perfect color so I'm happy!

Also adding a sneek peek of some Moomins... Found the book Mukavat Muumiamigurumit (in Finnish) at our local library and decided to make some for my kids. So far three figures ready, but Little My was MIA during the photo session. And I have not yet got to buy eyes and some wire for dad's stick, so they're not complete yet.

 

Quite good patterns, I think. Detailed, not too simple. Could have made these up myself but they would not have been this good. Dad's made of Novita Kotiväki, the others from scrap crochet yarn from my crochet period (1983-1995). The thin yarn made the project a bit more challenging at times, I do recommend at least Kotiväki-thickness. Now moving on to the next character, taking a small break in the sock project (deadline end of May - I think I'll make it!)

Closing up 2013

Oh, well, time to show some stuff again. At last.

First a pair of Business Casual Socks, which was an excellent pattern for my needs. Not too complicated as I need to look after my kids while knitting, and am bound to be interrupted all the time, which also suited the variegated yarn very well, but still enough going on to keep me alert and interested.

These socks are part of my project to make socks for all teachers at my girls playschool. Deadline late May, I started in September and am now half way... will be some time for panic in April-May I suppose...
I had some panic with these too, and must say that I need no other excitement in life when sock-knitting can be this nerve-wrecking... After finishing the first sock, I had 50 grams of yarn left, and hence 50 grams in the finished sock... As my scales are not that precise, I had no idea if I'd have enough yarn to finish sock #2. Sock #2 was therefore knit with extra speed so that I wouldn't run out of yarn... I know that does not work, of course, but then again it really did help, right, as I had about 1gram left at the end... ;-) . The yarn was Lana Grossa Mielenweit, grey, by the way.

 

When I was at it, I finished a pair of mittens for my DD. Novita Isoveli yarn in AngryBirdsPig-green (no, that is not the official name...). Too thick yarn I think, but then again I am a friend of skinny yarn. Pattern can be found in Novita Fall 2011 magazine.



Project #3 this time is neither knitted nor crocheted, oddly enough. I still think it qualifies here as it is pretty close to yarn graffiti.

Since my 4-year-old drags home sticks and branches almost every day, we have a nice pile of them in our back yard - I used a pair of them.
And since I myself tend to drag home yarn all the time, we have a nice pile of that in the cupboard upstairs, so I took some of that too, and combined in something I thought we could do together. It turned out to be just a little bit too difficult for her, so in the end she chose yarns and colors, and I did all the twisting.
Also, do not do as I did - lace and fingering weight should not be usen except maybe double or triple. And do use simple branches, trust me, it is not much fun when a part you've already finished breaks off. (Could be fixed with more yarn and a tapestry needle, fortunately!)

Both me and DD were quite happy with the result, good decoration for our big vase!